Heippa honeyt!

Tiedättekö, kun joku päivä herää ja havahtuu siihen, että jokin asia on tullut täysin päätökseensä ja on aika mennä eteenpäin?  Sellainen vahva tunne, jolle ei löydy rationaalisia selityksiä, mutta kaikki on silti kristallin kirkasta?

Viime aikoina minun ei ole tehnyt mieli palata kirjoittamaan tänne ja jos suoraan sanotaan, joidenkin kokemusten jakaminen julkisesti on alkanut tuntua suorastaan väärältä. Olen oikeastaan alkanut arvostaa elämää ruudun takana niin paljon enemmän, että kaikista oikeimmalta tuntuu laittaa Häivähdys pakettiin ja vilkuttaa iloiset heipat! Ei tippaakaan haikeat heipat, vaan lempeät ja jämäkät heipat.

Sellaiset riemuntäyteiset heipat, joista tietää, että kaikki huikea on vasta alussa.

Kaikkea hyvää just sulle!




//Linnea
Written on 13.3.15 at 16.16 by Linnea

"On hyvin vaikea pukea sanoiksi niitä hetkiä, jolloin tuntee olevansa oma itse. Sanat eivät oikein tavoita sitä tunnetta, ne antavat vain aavistuksen siitä, mistä on kyse. Ehkäpä ihminen tavoittaa tosiolemuksensa niissä hetkissä, kun hän tuntee sielun vapauden, henki kulkee ja ihminen on läsnä tässä ja nyt. Se on kaiken ykseyden kokemus, jossa aika ja rajat katoavat. Mystikot ovat kuvanneet sitä puhtaan olemisen ja täydellisen rakkauden olotilaksi. Ihminen on läsnä tässä ja nyt, täydesti ja erottelematta. Juuri tässä hetkessä kaikki on hyvin riippumatta siitä, millainen konkreettinen elämäntilanne on. Elämä on merkityksellistä ja täyteläistä, kaikella tuntuu olevan tarkoitus. Elämä virtaa kohisten, kun ihminen on kytketty voimanlähteeseensä, vitaaliin psyykkiseen keskukseensa."

Ote Anne Lindholm-Kärjen kirjasta Unet ja arkkityypit.

// Linnea
Written on at 0.43 by Linnea