Tiedättekö, kun joku päivä herää ja havahtuu siihen, että jokin asia on tullut täysin päätökseensä ja on aika mennä eteenpäin?  Sellainen vahva tunne, jolle ei löydy rationaalisia selityksiä, mutta kaikki on silti kristallin kirkasta?

Viime aikoina minun ei ole tehnyt mieli palata kirjoittamaan tänne ja jos suoraan sanotaan, joidenkin kokemusten jakaminen julkisesti on alkanut tuntua suorastaan väärältä. Olen oikeastaan alkanut arvostaa elämää ruudun takana niin paljon enemmän, että kaikista oikeimmalta tuntuu laittaa Häivähdys pakettiin ja vilkuttaa iloiset heipat! Ei tippaakaan haikeat heipat, vaan lempeät ja jämäkät heipat.

Sellaiset riemuntäyteiset heipat, joista tietää, että kaikki huikea on vasta alussa.

Kaikkea hyvää just sulle!