"On hyvin vaikea pukea sanoiksi niitä hetkiä, jolloin tuntee olevansa oma itse. Sanat eivät oikein tavoita sitä tunnetta, ne antavat vain aavistuksen siitä, mistä on kyse. Ehkäpä ihminen tavoittaa tosiolemuksensa niissä hetkissä, kun hän tuntee sielun vapauden, henki kulkee ja ihminen on läsnä tässä ja nyt. Se on kaiken ykseyden kokemus, jossa aika ja rajat katoavat. Mystikot ovat kuvanneet sitä puhtaan olemisen ja täydellisen rakkauden olotilaksi. Ihminen on läsnä tässä ja nyt, täydesti ja erottelematta. Juuri tässä hetkessä kaikki on hyvin riippumatta siitä, millainen konkreettinen elämäntilanne on. Elämä on merkityksellistä ja täyteläistä, kaikella tuntuu olevan tarkoitus. Elämä virtaa kohisten, kun ihminen on kytketty voimanlähteeseensä, vitaaliin psyykkiseen keskukseensa."